Kesällä 2024 minuun otti yhteyttä 3 -vuotiaan kultaisennoutaja Viljon omistaja. Viljon rakettipelosta alkanut äänipelko oli alkanut häiritä arjen sujuvuutta sekä ulkoillessa että sisällä. Matkamme kesti alkukesään 2025, jolloin totesimme yhdessä Viljon tilanteen olevan sellaisessa tasapainossa, että perhe voi jatkaa elämää omillaan.
Viljon omistaja kertoo:
Hakeuduimme Ninan asiakkaiksi Viljon ollessa vajaan 3 vuoden ikäinen. Tällöin Viljon elämää hankaloitti tavallista arkielämää häiritsevät äänipelot. Viljon kanssa lenkkeilyt olivat haasteellisia, sillä mopojen ja autojen äänet olivat juuri pahimmat triggerit äänipeloille. Tapaamisten yhteydessä syvennyttiin myös Viljon ruokavalioon ja sen epäsopivuuteen. Epäsopiva ruokavalio aiheutti erinäisiä käyttäytymisen haasteita ja vatsaoireita.
Kun kaikki somaattiset sairaukset oli poissuljettu eläinlääkärin vastaanotolla, rupesimme työstämään äänipelkoa altistusharjoitusten avulla. Saimme Ninalta selkeät ohjeet, joita noudatimme. Lisäksi teimme erilaisia muokkauksia arkirutiineihin, jotta Viljon stressitasot saatiin mahdollisimman mataliksi. Konkreettisesti tämä tarkoitti sitä, että pidemmän aikajakson verran lenkkien kestoa lyhennettiin ja lenkit tehtiin metsässä. Lisäksi saimme Ninalta hyvin arvokasta tietoa herkän ja äänipelkoisen koiran kanssa elämiseen.
Äänipelkojen työstäminen rinnalla syvennyimme myös ruokavalioasioihin ja niiden osalta saimme Ninalta myös todella arvokasta apua. Viljon kanssa kokeiltiin useampaa eri ruokaa ja nyt melkein vuoden jälkeen voidaan melko varmasti todeta, että olemme löytäneet Viljolle sopivan ruokavalion. Viljon vatsa toimii nykyään normaalisti. Aamupahoinvointi on jäänyt kokonaan pois ja jokainen tarjottu ruoka maistuu hyvin. Myös äänipelot ovat helpottaneet entisestään sopivan ruokavalion myötä. Autoilu on myös ollut Viljolle useamman vuoden ajan haasteellista äänipelkojen takia. Nyt saimme kokea onnistumisen tunteita, kun viime automatkalla Viljo kävi autokyydin aikana makuuasentoon ja nukkumaan (näin on tapahtunut viimeksi Viljon ollessa n. vuoden ikäinen).
Voimme ehdottomasti suositella Ninaa erilaisten äänipelkojen tai ruokavalioasioiden suhteen.
Eläintenkouluttaja Nina Laiho kuvaa prosessia:
Tapasimme Viljon omistajien kanssa heinäkuussa 2024, kun Viljon äänipelot olivat yltyneet häiritsemään viikoittaista ja ajoittain jopa päivittäistä elämää. Alunperin Viljo pelkäsi uuden vuoden raketteja, mutta valitettavasti pamausten pelko oli päässyt yleistymään arkisempiinkin, pamahdusta muistuttaviin ääniin. Viljo pelkäsi ulkoillessa esimerkiksi ajoneuvojen kovia ääniä, kuten mopoja sekä pamauksia muistuttavia ääniä. Näitä kuultuaan se alkoi vetää kotiin päin korvat luimussa, häntä koipien välissä ja joskus täristen. Myös kotona pelkotilanteita saattoi olla esimerkiksi samassa kerrostalossa tapahtuvien remontin äänien aikaan.
Aloitimme käyttäytymiskonsultaation suunnittelemalla miten pelkotilanteisiin altistuminen saadaan vähenemään. Tämä on useimmiten välttämätöntä, jotta koiran on mahdollista myös siedättyä myöhemmin sitä jännittäviin asioihin. Koira ei siis voi samaan aikaan pakkoaltistua pelkoa tai jopa paniikkia aiheuttaville asioille ja siedättyä niihin tehokkaasti. Usein toistuva altistuminen pelolle aiheuttaa myös ylikuormitusta, sillä koiran voi olla mahdotonta palautua riittävästi pelottavien tilanteiden välillä. Tässä vaiheessa koiralla alkaa usein ilmetä haasteita monilla elämän osa-alueilla. Ylikuormittuminen voi häiritä esimerkiksi unta, sosialisointia ja pahentaa monin tavoin alkuperäistä ongelmaa. Viljon kohdalla pelolle altistumista vähennettiin lyhytvaikutteisen rauhoittavan lääkkeen, lyhennettyjen ja kaupunkiympäristöstä metsään suuntautuvien lenkkien ja pelottavista tilanteista nopean kotiin päin poistumisen avulla.
Erityisesti pamahduksia pelkäävien koirien kohdalla on tärkeää ottaa eläinlääkärin määräämä äänipelkoa lievittävä lyhytvaikutteinen lääkitys käyttöön mikäli on tiedossa että kaikilta pelkotilanteilta ei päästä välttymään. Näitä ovat erityisesti uusi vuosi, venetsialaiset sekä ukkoset. Jos koira pelkää voimakkaasti tai ei palaudu paukkeen loputtua nopeasti, on lääkitys yleensä välttämätön keino hoitaa ja ennaltaehkäistä äänipelon pahenemista. Viljon kohdalla myös ulkoilujen lyhentämisellä kaupunkiympäristössä sekä rauhoittavan lääkityksen käyttöönotto pelottaville, pidemmille automatkoille oli merkittävä vaikutus altistusten vähentämiseen.
Käyttäytymiskonsultaatiossa altistuksen vähentämisen lisäksi selvitetään osatekijöitä, jotka voivat olla myötävaikuttamassa ongelmien pahenemiseen. Viljolla epäiltiin ruoansulatusvaivoja, jonka vuoksi sille lähdettiin etsimään uutta ruokavaliota. Lopulta löydettiin suolistoa rauhoittava ruokavalio, jonka avulla myös moni muu oire, kuten aamupainotteinen ruokahaluttomuus, silmän vuotaminen ja oksentaminen loppuivat. Kuormitusta säätelemällä ja ruokavalion muutoksella saatiin myös nylkyttäminen, hännän jahtaaminen ja hepulointi rauhoittumaan. Nämä kertovat usein koiran ikävästä olosta tai liiallisesta kuormituksesta – esimerkiksi Viljon kohdalla nylkyttäminen ilmeni usein ulkoilun jälkeen ja paljasti, että ulkoilu vaati siltä paljon henkistä ponnistelua. Nykyään nylkyttämistä voi ilmetä edelleen jos ulkoilun aikana on tapahtunut jotain poikkeavan kuormittavaa ja tämä voi tuoda arvokasta tietoa omistajille, jotta on mahdollista tunnistaa mikä Viljolle on erityisen hankalaa. Tällöin voi esimerkiksi vähentää tulevien päivien kuormitusta normaalia vähemmäksi ja varata enemmän aikaa koiran palautumiselle.
Kun arjen kulkua muovaamalla Viljo välttyi suurimmilta pelkoaltistuksilta, otettiin mukaan ääniharjoittelu jonka tavoitteena on siedättää pelottaville äänille. Harjoittelussa altistetaan kohtuullisessa määrin sellaisille äänille, jotka ovat riittävän lähellä pelottavaa ääntä, mutta sellaisella voimakkuudella ja tiheydellä, joka ei tuota koiralle pelkoa. Tämä lähti sujumaan Viljolta omistajineen nopeasti hyvin ja alkoi helpottaa aiempia tilanteita, joissa pelkoja oli syntynyt. Nykyään äänipelot eivät häiritse Viljon ja omistajiensa arkielämää, mutta on kuitenkin asia jota on pidettävä silmällä. Pamahduksia pelkäävän koiran kanssa on todennäköisesti käytettävä rauhoittavaa lyhytvaikutteista lääkettä tulevaisuudessakin kun puhutaan tulossa on rakettien ampumista tai ukkosta. Tällä tavoin pystytään suojaamaan koiran turvallisuuden tunnetta siten, että koira ei lähde uudelleen herkistymään äänille.
Äänipelot ovat yksilöllisiä ja monisyisiä haasteita, joissa on tarkasteltava koiran hyvinvointia ja arjen kulkua kokonaisuutena. Äänipelon ei ole normaalia häiritä jokapäiväistä tai -viikkoista elämää, sillä tällöin se alkaa todennäköisesti heikentää koiran hyvinvointia ja altistaa uusien ongelmien syntymiselle. Oma näkemykseni on, että pauketta pelkäävän koiran kanssa tavoitellaan tilannetta, jossa pelkoa ei ilmene viikoittain eikä edes kuukausittain, ja että koira kykenee sietämään yksittäisiä paukahduksia esimerkiksi ulkoilun yhteydessä. Sen sijaan pidän useimpien paukepelkoisten koirien kanssa epätodennäköisenä, että ne sietäisivät pitkään jatkuvaa ukkosta tai rakettien pauketta ilman lääkkeellistä apua. Tämä ei yleensä ole hyvinvoinnin este, vaan sopivan eläinlääkärin määräämän lääkityksen, säännöllisen siedätysharjoittelun ja kuormitustasoa säätelevien arkirutiinien yhdistelmällä saadaan aikaan sujuva arki sekä koiralle että omistajilleen.
Tässä hetkessä vaikuttaisi olevan näin myös Viljon kohdalla. Omistajat sitoutuivat prosessiin ihailtavalla tavalla ja saivat nopeasti sovitut muutokset osaksi arkea. Kun Viljon pelottaville äänille altistumiset saatiin suurimmilta osin hallintaan, ruokavalio kuntoon ja harjoitukset sujumaan, on ulkoilut taas saatu pidennettyä ja tehtyä myös kaupunkiympäristössä. Sisätiloissakin Viljo pystyy jopa nukkumaan, vaikka kuuluisi yksittäisiä pamahduksia, kuten naapurin vasarointia. Viimeiseksi jäänyt tapaamisemme pidettiin kesäkuussa 2025, jossa olimme yhtä mieltä siitä että tilanne on tasapainoinen ja hyvä, jonka myötä yhteiset tapaamisemme päättyivät 7 etätapaamisen jälkeen. Hyvä Viljo ja perhe – teitte upeaa työtä!
Artikkelin kuva: Venla Lipo