Lagottouros Aamoksella alkoi ilmetä aggressiivista käyttäytymistä 10 kuukauden iässä. Lopulta 1 vuoden ja 11 kuukauden iässä tilanne yltyi niin vaikeaksi, että Aamoksen perhe päätti hakea apua kouluttajalta. Eutanasia oli jo käynyt mielessä, mutta Aamoksen tilanne kääntyi etäyhteydellä toteutetulla yhteistyöllä parhain päin.
Aamoksen omistaja Minttu kertoo:
Kaikki alkoi vuoden 2024 lopusta, kun pettymys ja epätoivo iski ja ajatus koiran eutanasiasta alkoi tuntua vaihtoehdolta. Miten meidän rakastetusta, hyvin hoidetusta ja oppikirjamaisesti koulutetusta koirasta saattoikin tulla aggressiivinen?
Huomaamattamme Aamos alkoi reagoida epäsopivaan ruokavalioon ja sen tuomiin kipuihin aggression kautta. Emme osanneet alkuun yhdistää näitä kahta asiaa toisiinsa – ruoka ja käytöshäiriöt. Aamos siirtyi pentu- ja junioriruoan jälkeen raakaruoalle, kun sopivaa kuivaruokaa ei tuntunut löytyvän. Peruna aiheutti suurta ulostemäärää, lohiöljy taas närästystä. Lisäksi toiveena oli, että ruoka olisi viljaton. Näillä spekseillä sopivan ruoan löytyminen alkoi olla hankalaa, joten päätimme aloittaa raakaruokinnan. Pääproteiiniksi valikoitui kalkkuna. Mahavaivat helpottivat tai niin ainakin luulimme. Emme vielä tienneet mihin tilanne tulee johtamaan.
Aamoksen ulosteet olivat epämääräisiä ja ulostamiskerrat olivat vaihtelevia, vaikka ruokailuajat ja -määrät olivat säännölliset. Peräaukko oli suurentunut ja punertava – jälkikäteen ajateltuna ei todellakaan terveen näköinen. Oksenteluja oli silloin tällöin. Ulosteasia sivuutettiin, koska ajateltiin vain ruoan imeytyvän niin hyvin, sillä paino oli ihanteellinen ja Aamos oli loistavassa fyysisessä kunnossa. Aamos oli melko levoton ja rauhaton jatkuvasti. Sen ajateltiin vain olevan hänen luonteenpiirre. Aamos on aina ollut aktiivinen ja leikkisä, innostuu yhteisestä tekemisestä, mutta tämä levottomuus alkoi jo häiritä normaalia olemista. Sohvalla lepääminen alkoi tuntua vastenmieliseltä, kun tiesi, että pian koira tulee taas vaatimaan kaikkea tyytymättömänä. Närästystä oli paljon eikä sen perimmäistä syytä tuntunut aina löytyvän. Aamos säntäili ympäri kotia itseään venytellen ja meidän teki pahaa katsoa, kun toinen kärsii.
Loppuvuodesta Aamos antoi aggressiivisuuden merkkejä. Lopulta murina ja varoitukset muuttuivat ennalta-arvaamattomaan puremiseen. Tilanteet olivat pelottavia ja pysäyttäviä. Koira meni tilanteista itsekin hämilleen. Luottamus oli mennyttä. Nyt oli todettava, että enää ei omat kyvyt riitä. Etsimme kovasti vastaavanlaisia kokemuksia netistä ja yritimme löytää samankaltaista tarinaa. Toisin sanoen siis vertaistukea vaikeaan tilanteeseen. Päätimme ottaa yhteyttä ammattilaiseen, vaikka kynnys siihen oli jostain syystä hyvin korkea. Tässä katkelma viestistä, jonka lähetimme Nina Laiholle:
”Aamoksen kanssa meillä on suuri ongelma: aggressiivisuus ihmisiä (ja meitä omistajia) kohtaan. Tilanteet ovat nyt tämän syksyn aikana äityneet niin pahoiksi, ettei perusarjesta ja elämisestä tule juuri mitään. Olemme äärettömän väsyneitä jatkuvaan ”pelkäämiseen” ja varomiseen, kun et voi koskea enää normaalisti koiraan, vieraat eivät voi normaalisti tulla kylään emmekä voi elää ns. normaalia vanhaa elämäämme. Aamoksen aggressiivisuus määrittelee siis täysin elämämme rytmiä tällä hetkellä.”
Viestin lähettämisen jälkeen oma olo helpottui. Tuntui, että nyt teimme oikein – niin itsellemme kuin koirallekin. Tähän asti asiaa oli hävennyt. Ehkä siitä syystä, että oli yrittänyt olla hyvä koiranomistaja niin lujasti ja oli yrittänyt tehdä kaikkensa kouluttaakseen koirasta mallikelpoisen. Asiat ei mennytkään niin kuin oli ajatellut ja yrittänyt, vaan täysin päinvastoin. Ei meidän koirasta pitänyt tulla aggressiivista.
Nina vastasi viestiimme nopeasti ja vastauksesta välittyi heti ammattitaitoinen kokemus. Pieni toivon kipinä syttyi. Sovimme nopealla aikataululla ensimmäisen tapaamisen, jossa kartoitettiin Aamoksen tilannetta hyvin kattavasti. Täytimme esitietolomakkeen ja jo sen täyttäminen sai meidät heräämään, että Aamoksella ei ole kaikki kunnossa terveydellisesti.
Nina huomasi heti puutteita ruokinnassa. Teimme korjaukset ruokavalioon Ninan ohjeiden mukaisesti. Ruokavalion lisäksi Nina huomasi myös muita ”ongelmakohtia” arjessamme. Aamosta kiihdyttävät aktiviteetit ja tärkeä tutti, eli patukkalelu, lähtivät jäähylle. Oli tärkeää saada Aamoksen kiihko ja vauhkoaminen rauhoittumaan mahavaivojen lisäksi. Yhteiset harrastukset eivät enää olleet kivoja ja innostavia, vaan molempia osapuolia stressaavia. Ruokinnasta, ulostamisesta ja käyttäytymisestä pidettiin parin kuukauden ajan tiukkaa kirjanpitoa. Nina seurasi koko ajan langan toisessa päässä miten meillä sujuu. Tapaamisia oli säännöllisesti ja pidimme yhteyttä aktiivisesti asioiden etenemisestä. Koko ajan oli tuki ja turva saatavilla sekä ammattilaisen neuvot käytettävissä.
Emme olisi ikinä päivänä voineet uskoa, että näiden muutosten myötä voisimme vielä elää normaalia elämää tämän samaisen koiran kanssa. Ruokavaliomuutosten ja kuormituksen vähentämisen lisäksi oli muutamia pienempiä asioita, joihin kiinnitimme huomiota. Yllättävän nopeasti oikean ruokavalion löydyttyä Aamoksen mahavaivat helpottivat, joka vaikutti positiivisesti Aamoksen yleisvointiin ja olemukseen. Aamos alkoi taas hakeutua meidän lähelle, kaipasi rapsutuksia ja antoi tehdä tarvittavat hoitotoimenpiteet. Aamoksen jatkuva levottomuus rauhoittui ja koira pystyi jälleen lepäämään, vaikka muut touhusivatkin kotona.
Näiden solmukohtien avautumisen myötä olemme jälleen löytäneet oman rakkaan koiramme ja luottamussuhteen rakentaminen on kiivaasti käynnissä. Tie on varmasti pitkä ja vastoinkäymisiltä ei koiranomistajana voi välttyä, mutta toivon, että jokainen joka kohtaa ongelmia lemmikin kanssa, hakee apua riittävän ajoissa. Ei ole tyhmyyttä hakea apua, vaan jättää hakematta. Meidän tarinamme koki onnellisen lopun ja tästä olemme sekä Ninalle että itsellemme äärettömän kiitollisia.
Eläintenkouluttaja Nina Laiho kuvaa prosessia:
Myytti aggressiivisesta käyttäytymisestä koiran pysyvänä piirteenä tuntuu juurtuneen syvälle vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Nykytieto kuitenkin osoittaa, että koiran käyttäytyminen on muovautuvaa läpi elämän suhteessa koiran olosuhteisiin. Aggressiiviseen käyttäytymiseen voi olla monia syitä, joista Aamoksen tarina edustaa oman kokemukseni mukaan melko yleistä ilmiötä. Valtaosalle käyttäytymisen haasteista, myös aggressiiviselle käyttäytymiselle, on useimmiten jotain tehtävissä.
Aamoksen tilanteessa havaittiin esitietolomakkeen pohjalta ja jo ensimmäisellä etätapaamisella merkkejä ruoansulatusvaivoista sekä ylikuormittumisesta. Todennäköisesti näistä oli syntynyt toinen toistaan ruokkiva kehä, jossa mahakivut aiheuttavat stressiä ja heikentävät palautumista ja vastaavasti stressaantuminen pahentaa mahavaivoja. Tämän johdosta Aamos oli alkanut murista ja purra voimakkaastikin, ensisijaisesti toista perheenjäsentä. Ensitapaamisella kyettiin yhdistämään purematilanteet käden kurottumiseen kohti, eli ihmiskosketuksen uhkaan.
Tilannetta lähdettiin purkamaan vähentämällä väliaikaisesti aktiviteettien määrää ja muuttamalla ruokavaliota. Vähäisempi aktiviteetti takaa koiralle mahdollisuuden palautua arjen peruskuormituksesta, kunnes olotila on parempi. Myöhemmin aktiviteetteja on lähdetty palauttamaan asteittain takaisin arkeen seuraten, että ylikuormittumisen merkkejä ei tule takaisin.
Esimerkkejä Aamoksen lähtötilanteen oireista:
- epäsäännölliset ulosteet (sekä ummetusta että löysyyttä)
- silmien rähmiminen
- haasteet lepoon käymisessä
- jatkuva huomion hakeminen ihmisiltä
- kyltymätön leikkiminen lelun kanssa
- punertavat karvat etutassuissa ja peräaukon ympärillä
- korvien erittäminen
- valjaiden pelko
- lumen, ruohon syöminen
- piippailu ja haukkuminen
- runsas tavaroiden kanniskelu
- jatkuva hihnassa vetäminne
- voimakas kiihtyminen harrastusten parissa
Aamoksen perhe teki nopeasti suunnitellut muutokset ja jo kuukauden kuluttua Aamoksen purematilanteet olivat loppuneet. Uhkaavia, murinaa aiheuttaneita tilanteita havaittiin vielä satunnaisesti, mutta ne pystyttiin yhdistämään poikkeavaan kuormitukseen kuten kotona käyneisiin vieraisiin, joista Aamos kiihtyi kovasti. Lopulta kolmen kuukauden kuluessa kaikki uhkaavat tilanteet loppuivat ja Aamos perheineen on pystynyt lähtemään rakentamaan uudelleen luottamusta toinen toisiinsa pelottavan ja hankalan elämänvaiheen jäljiltä.
Aamoksen tarina on koskettava esimerkki siitä, miten perheenjäsentä halutaan auttaa kaikin keinoin. Tähän ei aina pysty yksin, eikä edes yhden ammattilaisen avustuksella: Aamostakin oli avustamassa minun lisäkseni ammattitaitoinen ja käyttäytymishaasteita ymmärtävä eläinlääkäri, jonka kanssa saatiin poissuljettua keskeisiä terveysongelmia sekä lyhytvaikutteinen rauhoittava lääke ensiavuksi hankaliin hoitotoimenpiteisiin. Nyt kynsienleikkuukin onnistuu nameja syötellen, ilman lääkitystä.
Aamoksen tarina ei tietenkään ole lopussa ja tulevaisuudessakin arjessa on seurattava Aamoksen kuormitustasoa ja oltava valmiita etenemään Aamoksen ehdoilla. Mitä paremmalla tasolla hyvinvointia saadaan pidettyä, sitä kauempana piilee vaara puremasta. Asiaa voi myös yrittää miettiä Aamoksen näkökulmasta: mitä parempi olo on, sen vähemmän on tarve huutaa, vaan voi kuiskata. Jos jokin tilanne ahdistaa tai ei tunnu mukavalta, hyvinvoiva koira yrittää ensin löytää sopuisampia keinoja ilmaistakseen epämukavuuttaan, kuin aggressiiviseen käyttäytymiseen turvautumisen.
Kiitos Aamoksen perheelle rohkeudesta jakaa heidän tarinansa. Toivomme, että tämä tositarina tavoittaa heitä, jotka elävät samojen tunteiden kanssa kuin Aamoksen perhe lähtötilanteessa ja pystyvät löytämään tästä vertaistukea ja kannustusta hakea ammattiapua koiran aggressiivisen käyttäytymisen hoitamiseen.
Artikkelin kuva: Minttu Timperi