Koira haukkuu takapihalla, syöksyy aidalle jonkun ohikulkiessa tai pyytää edestakaisin sisälle ja ulos. Kuulostaako tutulta?
Kuinka oma koirani oppi haukkumaan takapihalla
Muutimme koiriemme kanssa noin 1,5 vuotta sitten kerrostalosta rivitaloon. Asumismuodon valintaan vaikutti merkittävästi se, että koirat saavat oman takapihan. Ennen muuttoa kävimme jo aitaamassa pihan, jotta koirat pääsevät heti tutustumaan sinne. Piha on tuonut iloa monessa muodossa, mutta myös lieviä pettymyksiä joita en osannut odottaa. Pian oli myös ongelma: toinen koira haukkuu takapihalla.
Nuoremman koirani Duan ensimmäinen kuukausi takapihan omistajana kului siihen, että Dua yritti löytää reittiä ulos. Kutsuimme tätä projektia hänen pakohuonepelikseen. Vanhemmalle koiralleni Tovelle piha taas kävi nopeasti tylsäksi paikaksi eikä se halunnut oikeastaan edes viettää siellä aikaa. Tämä sai minut pohtimaan sitä, miten koirat oikeasti takapihan kokevat.
Ihmiselle takapiha voi olla iso helpotuksen aiheuttaja, jos ajatellaan että sen avulla koira saa enemmän ajanvietettä, ehkä jonkun lenkin voi jättää väliin koiran tehdessä tarpeensa pihalle ja mahatautiin sairastunutta koiraa ei tarvitse lähteä kuljettamaan hississä keskellä yötä, vaan tarvitsee kävellä vain takaovelle saakka. Meillä kävi nopeasti selväksi, että koirat eivät juurikaan halunneet tehdä tarpeitaan takapihalle vaan odottivat silti lenkkejä aiempaan tapaan. Duan ajanvietteeksi alkoi sen sijaan muodostua tiellä kulkeville koirille haukkuminen sen jälkeen kun pakoreitit tukittiin ja Tove ei halunnut välttämättä takapihalle ollenkaan ilman ihmistä.
Ongelmien ilmetessä aloin miettiä sitä, kuinka järjetön konsepti aidat ovat koiralle. Koiralla ei ole mitään synnynnäistä keinoa ymmärtää mistä on kyse, kun edessä on ylitsepääsemätön este, mutta se on kuitenkin läpinäkyvä ja toisella puolella kulkee lajitovereita. Omat koirani ovat pennusta asti ulkoilleet paljon vapaana, etenkin Tove joka on ollut valtaosan elämästään hevostallilla ja puuhastellut itsekseen vapaana. Yritin joskus viedä koirat koirapuistoon kun siellä ei ollut muita, mutta kun jäin seisomaan ja odottamaan että he alkavat puuhastella, koirat haistelivat alueen läpi ja jäivätkin sitten tuijottamaan minua. Ne ovat tottuneet siihen, että vapaana ollessa kävelen heidän perässään ja maisema vaihtuu. Tallilla taas on niin paljon monipuolisia ärsykkeitä joiden kanssa puuhata, että koirapuisto muistuttaa vankilaa siihen verrattuna. Aidattu alue oli nopeasti koluttu läpi.
Mietin myös sitä, kuinka pelottavaa aidatulla alueella oleminen voi olla toisten koirien kulkiessa ulkopuolella. Koska koiralla ei ole geenien sanelemia keinoja ymmärtää aidatun alueen konseptia, tilan rajoite voi aiheuttaa koiralle turvattomuuden tunteita. Koira oppii ymmärtämään jonkin ajan kuluessa että aidan rajaamalta alueelta ei pääse pois, mutta se ei välttämättä ymmärrä pääsevätkö toiset koirat silti tulemaan sinne, jolloin potentiaalinen pakopaikka puuttuu.
Koira voi myös turhautua, jos se haluaa päästä tapaamaan muita koiria ja se estyy. Monen pihalla haukkujan käyttäytymisen käynnistäjänä on voinut toimia ensimmäiset kokemukset siitä kun on tajunnut olevansa rajatussa tilassa, mutta ei ole tiennyt mitä se tarkoittaa suhteessa muihin ohikulkijoihin.
Kun koira haukkuu pihalla, se tuntee yleensä joko pelkoa siitä, että ei tiedä mitä itselle voi tapahtua rajatussa tilassa muiden koirien tullessa näkyviin tai turhautumista siitä, että ei pääse muiden koirien luo. Pelko tai turhautuminen voi johtua myös muista aidan takana ilmenevistä ärsykkeistä (esim. autot, pyörät, ihmiset).
Nuoremman koirani ensimmäiset haukkumistilanteet syntyivät takapihalla siten, että se havaitsi naapurissa isomman koiran omalla aidatulla alueellaan, mutta ei ymmärtänyt onko koira tulossa kohti. Haukkuminen oli selvästi keino yrittää pysäyttää toinen koira, mutta tässä vaiheessa naapurinkin koira jo haukkui ja molemmat sitten jatkoivat tätä kunnes kävin ohjaamassa herkkujen avulla oman koirani kauemmas.
Seuraavaksi koira havaitsi tiellä pihan ohi kulkevia vieraita koiria ja meni jälleen huolestuneen ja uteliaan sekaisin tuntein haukkumaan lähelle. Koira alkoi oppia että pihalta käsin voi tavata hallitsemattomasti täysin tuntemattomia koiria, mutta itsellä ei ole mahdollisuutta paeta tai päästä luokse. Tässä kohtaa lähdin mattimyöhäisenä muuttamaan tilannetta.
Oivallus, jonka tein vasta jälkikäteen on se, että tämä ongelma olisi ollut täysin ennaltaehkäistävissä jos olisin osannut aavistaa lopputuleman. Dua ei koskaan ole kuitenkaan haukkunut oikein mitään, joten en osannut tätä odottaa. Jos olisin pysähtynyt miettimään, olisin kyllä voinut päätellä että aidatulla alueella oleminen ja vieraiden koirien ohimeneminen aiheuttaa hänessä huolestuneisuutta.
Mitä tekisin nyt toisin? Suunnittelisin ensinnäkin pihaa paremmin. Usein piha-aitojen lisäksi kannattaa käyttää ympärivuotisesti peittäviä kasveja kuten tuija-aitoja. En olettaisi että piha itsessään viihdyttää koiraa, vaan antaisin sille enemmän kivaa tekemistä ohjaamaan käyttäytymistä muuhun toimintaan kuin haukkumiseen. Menisin ensimmäiset kuukaudet koiran kanssa pihalle aina kun se sinne päästetään ja palkitsisin koiraa kun ohi kulkee ihmisiä ja koiria. Opettaisin siis koiralle, minkälainen käyttäytyminen on kannattavaa näissä tilanteissa.
Rikasta takapihaa virikkeillä
Koiran aivot kaipaat päivittäin uutta tutkittavaa: haisteltavaa, katseltavaa, maisteltavaa ja kosketeltavaa. Pihan aitojen sisällä muutokset ovat yleensä pieniä ja liittyvät lähinnä vuorokaudenaikojen vaihteluun. Esimerkiksi ensilumen sataminen voi aiheuttaa koirassa innostusta, mutta usein aivot tottuvat uuteen lumiseen normaaliin ja kaipaavat jälleen uusia ärsykkeitä.
Helppo tapa virikkeistää pihaa on tarjota koiralle ruokaa tai nameja etsittäväksi laajalle alueelle. Ruoanetsintä haistellen on koiralle tärkeää lajityypillistä käyttäytymistä ja se tuottaa runsaasti mielihyvää. Ruoanetsinnän hyöty on se, että vaikka koira on löytänyt lopulta kaikki ruokapalat, se palaa yleensä myöhemmin jopa useita kertoja tarkastamaan haistellen onko ruokaa vielä kuitenkin jäljellä. Näin koiralla on ruokailun jälkeenkin pihalla tekemistä.
Virikkeistämisen keskiössä on kuitenkin vaihtelu, jonka vuoksi ruoanetsintään voi pyrkiä keksimään vaihtelua. Syksyllä voi tehdä pieniä lehtikasoja eri puolille pihaa ja antaa koiran etsiä ruokaa kasoista. Talvella pihalle voi rakentaa auraamalla labyrintin ja piilottaa ruokaa väylille sekä labyrintin seinämiin kun lunta on paljon. Keväällä nurmikon kasvaessa ruokaa kannattaa piilottaa ruohon sekaan ja kesällä kasvattaa edes osa nurmesta pitkäksi, jotta etsimiseen saa haastetta. Pihalle voi myös rakentaa vaihtuvia virikevälineitä, esimerkiksi sankoja joissa on vaihtelevasti käpyjä, irtosammalta ja oksakasoja joista etsiä ruokaa tai vaikka tiettyjä luita jyrsittäväksi. Jotta virikearvo säilyy, osa virikkeistä kannattaa välillä piilottaa ja tuoda uudelleen esiin.
Muita tapoja virikkeistää on tehdä pihalle hajujälkeä erilaisilla hajuilla (Huom! Veren käyttämistä kannattaa harkita tarkkaan, koska se voi vetää puoleensa petoeläimiä.), soittaa pihalla tuulikelloa tai vaikka erikoisia eläinten ääniä jotka eivät kuitenkaan kiihdytä, kasata koiralle hiekkalaatikon kaivamiseen tai rakentaa vesielementin vilvoitteluun kesäksi. Vain mielikuvitus on rajana!
Kun koira haukkuu – opeta koiralle selviytymiskeino
Päätin lähteä myös opettamaan Dualle, että se juoksee sisälle kun koputan terassin oven ikkunaan. Kun naapurin koira tuli näkyviin, tietä pitkin kulki koiria tai Dua jo haukkui pihalla, koputin lasiin ja menin Duan lähelle takapihalle pyytämään sitä luokse. Kun Dua kääntyi hetkeksikin kohti minua, heitin sille ison määrän nameja maahan etsittäväksi. Tämän jälkeen juoksimme yhdessä sisälle, jossa heitin toisen kerran nameja lattialle etsittäväksi. Tove sai luonnollisesti opetella samaa asiaa ja sai omat palkkionsa samalla tavalla.
Jonkin ajan kuluessa Dua alkoi jo kääntyä ovea kohti kun koputin siihen, sillä se ennakoi että nameja on tulossa. Ei kulunut kuin alle viikko ja Dua alkoi juosta sisälle koputuksen kuultuaan. Tästä seurasi aina iso määrä nameja lattialle. Saman asian kanssa jatketaan edelleen. Koputuksesta on tullut luoksetulopyyntö, mutta myös keino ohjata Dua pois hankalista tilanteista. Nykyään Dua alkaa jo itse juosta takaovelle ilman koputustakin, kun se näkee muita koiria. Kun naapurin koira haukkuu, se ei enää herätä tunteita Duassa suuntaan tai toiseen.
Pihasta viihtyisä paikka
Tiivistettynä, tärkeintä on tehdä pihasta alusta asti paikka, jossa koiralle on monipuolista tekemistä ja hyviä syitä tehdä jotain muuta kuin haukkua. Lisäksi koiralle voi olla tarpeen kouluttaa palkitsemalla jokin käytös, jota se voi toteuttaa haukkumisen sijaan.
Joskus pitkään jatkuneen haukkumisongelman ratkominen ei käy helpolla ja tällöin voi olla kannattavaa kääntyä ammattiavun pariin. Kun koira haukkuu rajusti kannattaa muistaa, että koira ei valitse haukkua, vaan se on tiedostamatonta, lähes refleksinomaista käyttäytymistä. Koiralla on alunperin ollut jokin hyvä ja itselle tärkeä syy aloittaa haukkuminen, mutta ajan saatossa siitä on voinut rakentua klassinen ehdollistuma, samalla tavalla kuin koira voi ehdollistua että jääkaapin oven auetessa kannattaa mennä katsomaan onko ruokaa saatavilla.
Jos koira ramppaa ulos ja sisään toistuvasti, kannattaa pohtia myös sisällä tapahtuvaa virikkeistämistä. Pihan tavoin myös koti voi käydä tylsäksi, jos koira ei saa toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan ja kokea uutuudenviehätystä, ongelmienratkomisen riemua tai kivan tekemisen iloa.
Nykyään takapiha on koirilleni mukava paikka, sillä siellä on mahdollisuus toteuttaa erilaisia tarpeita. Kesällä koirat ottavat mieluusti aurinkoa terassilla, etsivät ruokaa nurmikolta ja katselevat mehiläisten touhua kukkapuskissa. Talvella viihtyvyys on hieman heikompaa, mutta labyrintin rakentaminen ja namien piilotus tuo iloa.
Halusin, että koirat pystyvät tekemään pissat takapihalle edes silloin tällöin ja tähän apuna toimi se että omien koirieni ollessa hoidossa vierailulla käynyt koira kävi tekemässä tarpeensa takapihalle. Tovella ja Dualla riitti hajuvirikettä kotiin palatessa ja ne merkkasivat heti tuntemattoman pissaläikän. Tämän jälkeen takapihalle pissaaminen alkoi luonnistua ja jos hätä yllättää, myös ulostaminen onnistuu. Peruslenkit tehdään edelleen kuitenkin pihan ulkopuolelle joka päivä.
Kaipaatko apua takapihan suunnitteluun tai tilanteeseen jossa koira haukkuu takapihalla? Varaa aika käyttäytymisterapiaan!