Havittelu on eläimen elämän suola

”Lähden koiran kanssa lenkille, etenen reippaasti ja pyydän koiraakin nopeampaan tahtiin kun se tahtoo jumitella haistelemaan. Kotona tarjoan ruoan ruokakiposta ja siirryn sitten selaamaan puhelinta. Koira tuo leluja leikitettäväksi, tartun leluun hetkeksi, mutta uppoudun sitten taas puhelimeen. Koira alkaa vaatia leikkimistä haukkuen, jolloin siirrän sen takapihalle, jossa se haukkuu ohikulkijoita.

Talutan hevosen tarhaan aamulla, olen vienyt sille kasan heinää portin pieleen syötäväksi. Täytän vesiastian, joka on heinäkasan vieressä, ja palaan sitten siivoamaan karsinaa. Siivottuani kasaan iltaruoan valmiiksi karsinan nurkkaan, suolakiven ja vesiautomaatin viereen. Ihmettelen, miten hevonen on taas jyrsinyt karsinan puisia tasoja kuin majava konsanaan. Tarhan tolpatkin näyttävät olevan katkeamispisteessä, mutta lisään puuvarteen sähkölankaa ettei hevonen pääse siihen käsiksi.

Nämä ovat keksittyjä tarinoita, joista kuitenkin tunnistan omia toimintatapojani sekä monet asiakastapaukset vuosien varrelta. Pidän näitä hyvin tyypillisinä esimerkkeinä monien koirien ja hevosten aamupäivästä. Tarinoissa on kaksi puolta: olemme siinä hienossa tilanteessa, että pystymme tarjoamaan muiden eläinlajien edustajille resursseja, kuten ravintoa siinä määrin, että niiden ei tarvitse nähdä nälkää. Tarjoamme turvallisen suojan jossa nukkua, puhdasta vettä ja muita mukavuuksia, joita luonto ei pysty tarjoamaan tasaiseen tahtiin – ainakaan Suomessa.

Toinen puoli on se, että tarinan eläinyksilöiden elämä on hyvin erilaista, kuin luonnossa elävillä lajitovereillaan. Monilta osin paremmin, mutta toisaalta ympäristö rajoittaa monin tavoin eikä vastaa toiminnallisesti sitä, mihin lajin käyttäytyminen on vuosituhansien ja -miljoonien ajan muovautunut. Käyttäytymisen ja ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien vastaavuuden parantaminen on tärkeä askel eläimen hyvinvoinnin edistämisessä ja ylläpitämisessä.

Havittelu palkitsee

Havittelu on käyttäytymistä, jolla pyritään tavoittelemaan jotakin itselle arvokasta asiaa, resurssia. Resurssit voivat olla aineellisia, esimerkiksi ruokaa, mutta myös olosuhteita, kuten tuulinen paikka kukkulalla, joka karkoittaa hyönteisiä tai viilentää mukavasti kuumalla kelillä. Tunteiden näkökulmasta eläin voi havitella jotain, mikä vähentää stressiä eli aiheuttaa helpotuksen tunteen tai jotakin mikä lisää hyvää oloa eli iloa. Havittelu itsessään lisää uteliaisuutta, tutkimista ja lisääntynyttä kontaktia ympäristöön. Mymös itse havittelu tuntuu hyvältä, sillä havitellessa aivot erittävät mielihyvähormoneja, kuten dopamiinia.

Havittelua tapahtuu luonnossa kaiken aikaa. Eläin havittelee ravintoa, vettä, seuraa, lepopaikkaa, miellyttävää lämpötilaa, turvaa tai vaikka rapsutuspaikkaa. Itseasiassa monilla eläinlajeilla valtaosa vuorokaudesta kuluu havitteluun. Näin on esimerkiksi hevosella, joiden on havaittu laiduntavan jopa 16 tuntia (Auer et al., 2021) ja pureskelevan ainakin 60 000 kertaa vuorokaudessa (Jensen, 2020). Laiduntaminen on aktiivista käyttäytymistä, jonka aikana hevonen etsii tarpeitaan vastaavaa ravintoa, maistelee ja haistelee sekä valikoi sopivia kasveja, pureskelee ja liikkuu hitaasti askeltaen muiden lajitoverien kanssa synkronoidusti syöden.

Koiraeläimellä sen sijaan aikaa on kulunut luonnossa eläessä runsaasti saaliseläimen jäljittämiseen. Varsinainen kiinniottoyritys on usein pyrähtävä ja lyhytkestoinen, ja mikäli koira epäonnistuu se saattaa levätä hetken tai alkaa jäljittää rauhallisesti haistellen uutta saalista. Onnistunut kiinniotto taas johtaa saaliin pilkkomiseen ja sen syömiseen. Nykypäivän villinä elävät katukoirat eivät välttämättä saalista eläviä eläimiä vaan ihmisten jätteitä. Havittelua sekin!

Matalavireinen haistelu on hyvä tapa tarjota koiralle mielihyvää. Monien koirien päivään kuuluu liian paljon kiihdyttävää, korkeavireistä toimintaa ja liian vähän rauhallista, matalavireistä puuhaa.

Havittelu johtaa ennemmin tai myöhemmin myös resurssien saavuttamiseen, joka tuottaa eläimelle hyötyä ja tyydyttyneisyyttä. Usein vankeudessa elävillä eläimillä on vain rajallinen mahdollisuus havitteluun ja tämä voi heikentää niiden hyvinvointia merkittävästi. Mikäli havittelua ei tapahdu, iso osa hyvän olon tuntemuksista jää kokematta.

Havittelu tähtää lajityypillisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen ja mikäli se ei ole mahdollista, käyttäytymistarve patoutuu ja aiheuttaa stressiä. Patoutunut käyttäytymistarve voi näyttäytyä yrityksinä tyydyttää käyttäytymistarpeita käsillä oleviin kohteisiin ja lisätä stressistä johtuvaa käyttäytymistä: hevonen voi pureskella puupintoja, koska sen pureskelun tarve ei tyydyty jos sillä on pitkät välit heinän saannin suhteen ja kaikki heinät on kasassa. Koiran haukkumisen määrä voi lisääntyä, jos se ei pääse toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan.

Havittelu jokapäiväisessä elämässä

Eläin nauttii, kun se aistii jonkin resurssin olevan haviteltavissa tai sillä on kokemusta siitä, että havittelu tuottaa tulosta. Havittelua voi lisätä käyttämällä monipuolisesti virikkeitä eläimen arjessa, sijoittelemalla eläimen elinympäristössä olevat resurssit etäälle toisistaan sekä sallimalla tutkimista eläimelle mahdollisimman paljon kun se pääsee pääasiallisen elinympäristönsä ulkopuolelle.

Haviteltavia resursseja tulee aina pohtia lajikohtaisesti ja yksilöllisesti. Hevoselle ja esimerkiksi kanille on erityisen palkitsevaa saada laiduntaa ja tehdä valintaa ruoka-aineiden välillä. Hyvä tapa lisätä havittelua on esimerkiksi ripotella heinä-annokset hevosen ulkoilualueelle mahdollisimman laajalle pieninä nyrkillisinä. Hevoselle voi sekoittaa olkea ja heinää tai lisätä ruohoa, yksittäisiä kasveja, porkkanaa tai muita vihanneksia eroteltavaksi heinistä. Kannattaa muistaa että hevonen syö pääosin vain lannattomilta, kuivilta alustoilta.

Koiralle taas on palkitsevaa saada haistella runsaasti ulkoillessa. Kannattaa opetella sijaitsemaan ulkoillessa aina koiran takana: jos koira pysähtyy haistelemaan tai tutkimaan, ihminen pysähtyy hihna löysällä koiran taakse kunnes koira taas jatkaa matkaa. Koiralle voi myös ottaa ruoan mukaan ulos ja heitellä ruoat etsittäväksi ruohikon tai mustikkavarpujen seasta. Näin koira pääsee havittelemaan – etsimään ja löytämään!

Myös sisätiloissa – asunnossa, karsinassa tai terraariossa – on tärkeää tarjota sopiva määrä haviteltavaa eli käyttäytymistarpeita tyydyttäviä virikkeitä. Sopiva määrä virikkeitä on yksilöllinen ja selviää vain kokeilemalla. Aralle, varautuneelle ja pelokkaalle yksilölle uudet asiat kannattaa esitellä asteittain ja pitää huolta että mahdollisimman moni asia on ennakoitavissa. Rohkealle ja innokkaalle tutkiskelijalle virikkeitä voi tarjota haviteltavaksi useita kertoja päivässä. Virikkeiden määrä ja laatu tulee kuitenkin aina sopeuttaa nykytilanteeseen uudelleen ja uudelleen – siis lisätä määrää jos se vaikuttaa tarpeelliselta ja toisaalta myös vähentää tai helpottaa tarpeen mukaan.

Virikkeitä ovat erilaiset asiat ja esineet joiden sisältä ruoka tulee saada ulos, haisteltavat hajut jotka eivät ole normaali osa elinympäristöä, maut jotka poikkeavat normaalista, katseltavat asiat sekä tuntemukset jotka herättävät kiinnostusta. Virike ei kuitenkaan saa olla eläimen mielestä epämiellyttävä millään tavalla, vaan sen tulee ruokkia uteliaisuutta ja halua olla kontaktissa ympäristön kanssa. Virikkeet auttavat saamaan hallinnan tunnetta suhteessa ympäristöön sekä lisäämään palkitsevalta tuntuvaa havittelua.

Vinkkejä havittelua lisääviin virikkeisiin

  • Luo virikesuunnitelma, jossa on esimerkiksi 14 päivän kierto. Suunnittele 14 erilaista virikettä, jotka ovat testattu eläimelle miellyttäviksi ja turvallisiksi. Kierrätä sitten kutakin virikettä 14 päivän välein!
  • Poista käytetty virike ympäristöstä. Kun eläin ei ole enää aktiivisessa kontaktissa virikkeeseen, ota se pois näkyviltä. Näin virike säilyttää arvonsa, kun se tulee epäsäännöllisesti näkyviin ”uutena”.
  • Hanki säännöllisesti uusia virikkeitä. Kannattaa yrittää hyödyntää myös kertakäyttöisiä vaihtoehtoja, kuten keittiöjätteitä, pahvilaatikkoita tai rehupakkauksia. Seuraa, että eläin ei niele mitään syömäkelvotonta.
  • Haasta itseäsi pohtimaan, mikä eläintäsi stimuloi. Kiinnostaako sitä erikoiset äänet Youtubesta tai vaikkapa haistella uudet esineet joita hankitaan? Omat koirani rakastavat haistella ruokakauppaostokset kun saavun kotiin!
  • Muista, että virikkeiden käyttö on muuttuva prosessi. Kun eläin tulee taitavaksi havittelussa, se voi tarvita lisää haastetta. Toisaalta joskus eläin turhautuu tai pettyy herkästi ja tarvitsee helppoja havittelun kohteita saadakseen onnistumisen kokemuksia.
Lähteet

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: