Moni teinikoiran omistaja tunnistaa tilanteen, jossa koira ei tunnu rauhoittuvan, vaikka se saa paljon liikuntaa ja aktiviteettia. Usein ajatellaan, että kyse on liian paljosta energiasta tai iästä, mutta taustalla voi olla joskus myös liiallista kuormitusta ja liian heikkoa palautumista. Toki -shibauroksen tarinassa keskeiseen rooliin nousivat sekä arjen kuormituksen säätely että ruokavalion sopivuus.
Tokin omistaja kertoo:
“Tokin ollessa vajaan vuoden vanha tuskailin sen kanssa, että miksi teinikoirani ei osaa rauhoittua. Teimme paljon kaikkea yhdessä: harrastuksia, pitkiä metsälenkkejä ja koirakaveria nähtiin useita kertoja viikossa. Silti pitkän metsälenkin jälkeen ja välillä iltaisin Toki saattoi riehua ja ilmeni ”demonikohtauksia”, joiden aikana Toki nylkytti meidän omistajien jalkoja ja napsi kankkua kun yritimme perääntyä tilanteesta. Ajattelin tämän olevan normaalia teinikoiran säätöä, jota pitää vain sietää. Pääosin meillä meni kuitenkin hyvin – meillä vain tuntui olevan koira, jolla on loputtomasti energiaa.
Olin kuullut hyvää palautetta parilta tuttavalta Ninasta ja olin alun perin miettinyt osallistuvani teinikoirakurssille, jossa harjoiteltaisiin rauhoittumista. Ajattelin, että Tokin kanssa pitäisi vain opetella rauhoittumisen taitoa kun virtaa tuntui riittävän loputtomiin. Laitoin kuitenkin Ninalle viestiä ja kävimme yhdessä läpi Tokin tilannetta. Keskustelujen perusteella pohdimme, että levottomuuden taustalla voisi olla muutakin kuin pelkkä teini-ikä. Tässä kohtaa itselle tuli iso oivallus siitä, ettei kyse ehkä ollutkaan taidon puutteesta, vaan siitä että Tokin levottomuudelle oli jokin syy. Koska Tokilla oli välillä löysää ulostetta ja levottomuutta esiintyi aktiviteetin jälkeen ja erityisesti iltaisin, lähdettiin selvittämään voiko kyse olla ylikuormituksesta ja ruokavalion epäsopivuudesta.
Lähdimme liikkeelle arjen pelkistämisestä. Tokin ruokavalion sopivuutta selvitettiin muuttamalla sitä selkeämmäksi kokonaisuudeksi, jossa oli vähärasvainen kuivaruoka sekä saman eläinproteiinin namit ja luut. Lisäksi elimme jonkin aikaa “tylsää elämää”: teimme rauhallista vakiolenkkiä kolmesti päivässä, pistimme kiihdyttävät koirakontaktit tauolle ja kotona keskityttiin rauhoittumiseen. Alku oli Tokille vaikea ja se yritti hakea huomiota monin tavoin, mutta vähitellen rauhoittuminen alkoi helpottua. Tässä vaiheessa iltojen rauhoittuminen alkoi jo hieman helpottua eikä pahimpia kohtauksia tullut enää samalla tavalla.
Kun rauhoittuminen helpottui, arkeen tehtiin pieniä lisäyksiä: virikkeitä lisättiin maltillisesti ja mukaan otettiin lyhyitä, rauhallisia tapaamisia tutun koirakaverin kanssa, mutta riehumista vältettiin edelleen.
Kun meille tuli pian selvitysten alkamisen jälkeen toinen koira, pieni shibatyttö Tenka, Tokin käytös rauhoittui entisestään yllättävän nopeasti. Sosiaaliselle Tokille teki selvästi hyvää, että koirakaveri oli arjessa jatkuvasti läsnä. Leikki jakautui pienempiin hetkiin pitkin päivää eikä samanlaisia ylivireyden piikkejä enää tullut, ja Toki hakeutui myös itse rauhoittumaan ihmisten lähelle. Toki malttoi myös levätä itsekseen pennun häärätessä omiaan.
Käännyimme varmuuden vuoksi myös eläinlääkärin puoleen. Eläinlääkärissä ei löytynyt selkeää yksittäistä syytä oireiluun, mutta ultraäänitutkimuksessa sappirakossa todettiin sakkaa. Tilannetta seurattiin ja hoidettiin lääkityksellä, ja samalla jatkoimme ruokavaliokokeiluja. Sappirakon tilanne vaihteli ja huonoimpina hetkinä Toki oli reaktiivisempi lenkeillä ja aristi takapään koskettelua. Epäilimme alkuperäisen löysän ulosteen ja monta kertaa lenkillä ulostamisen aiheuttajaksi kanayliherkkyyttä, ja ruokavaliota muokattiin vähitellen Tokille paremmin sopivaksi ja pidimme huolta vähärasvaisuudesta sappirakon vuoksi. Kokeiluja tehtiin useita ja samalla huomattiin, että Tokille ruokien tiuha vaihtelu oli erityisen haitallista. Suoliston rauhoittelu otti aikaa, mutta lopulta Tokin ruokavalion perustaksi valikoitui possupohjainen kuivaruoka, jolla oireet rauhoittuivat ja sappirakon lääkityskin lopetettiin eläinlääkärin ohjeen mukaisesti. Eläinlääkäri arvioi jälkikäteen, että ohutsuolessa oli todennäköisesti ollut aiemmin jokin ärsytystila, joka oli tehnyt sappirakkoon sakkaa ja epämääräisiä vatsaoireita. Nyt sopiva ruoka on onnistunut ylläpitämään sekä sappirakon tilannetta, rauhallisuutta että vakaata suoliston tilaa.
Harrastuksista Tokille sopivaksi valikoitui lopulta nosework. Siinä aivot pääsivät töihin, mutta tekeminen ei ollut liian nopeatempoista tai kiihdyttävää, mikä tuntui tukevan Tokin tasapainoa hyvin.
Matkan varrella opimme tunnistamaan Tokin kuormitusta paremmin. Nykyään tiedämme, että sille tärkeintä on riittävä lepo sopivassa suhteessa tekemiseen. Kun arki pysyy tasapainossa ja ruokavalio Tokille sopivana, myös käytös pysyy rauhallisempana.”
Teinikoira voi olla levoton monista eri syistä
Tokin tapauksessa rauhoittuminen ei mahdollistunut lisäämällä tekemistä, vaan vähentämällä kuormitusta ja tukemalla palautumista. Kun tähän yhdistettiin sopiva ruokavalio ja arkeen sopivat, riittävän rauhalliset aktiviteetit, kokonaisuus alkoi tasapainottua.
Tokin tapaus muistuttaa siitä, että levottomuus ei aina tarkoita että koiralla on liikaa energiaa. Usein se on merkki siitä, että koiran kokonaiskuormitus ylittää sen sietokyvyn tai taustalla on muita hyvinvointiin liittyviä tekijöitä.
Tokin kohdalla kokonaisuuteen mahtui myös ripaus onnea. Toisen koiran saapuminen tuki sen rauhoittumista merkittävästi, vaikka toisen yksilön kohdalla vastaava tilanne voisi yhtä hyvin lisätä kuormitusta. Tämä korostaa sitä, että jokainen koira on yksilö, ja ratkaisu löytyy harvoin yhdestä asiasta, vaan yleensä useamman tekijän yhdistelmästä.
Kuvat: Jenni Jouppila