Hevosmaailma kuohuu, eikä syyttä. Sekä maailmalla että Suomessa paljastuu hevosiin kohdistuneita ylilyöntejä tihenevällä tahdilla. Alan ulkopuolelle ilmiö voi näyttäytyä hurjana, mutta surullisesti iso osa hevostelijoista tunnistaa ylilyönnit normalisoiduksi osaksi hevoskulttuuria. Kohujen kääntöpuolena on kuitenkin mahdollisuus käydä aitoa, rehellistä keskustelua ja pyrkiä yhdessä parempaan, jotta hevosten on hyvä olla ihmisten kanssakulkijoina.
Mielestäni tulisi olla itsestään selvää, että hevosen hyvinvoinnin tulisi olla keskiössä kaikessa toiminnassa hevosen kanssa. Hyvinvoinnissa ei kuitenkaan ole nykystandardien mukaan vain siitä, että hevonen ei kärsi, vaan aktiivisista toimista jotka saavat hevosen kokemaan elämän mielekkäänä. Eläimen hyvinvointi on jo vankkaan tutkimustietoon nojaava aihe ja hevosten osalta on tiedossa myös tarkkoja mittareita sille, mitä niiden hyvinvointi edellyttää.
Se, että hevosenpito yltää lainsäädännön minimivaatimuksiin, ei ole vielä hyvinvoinnin tae. Suomessa hevosia koskeva lainsäädäntö kulkee tällä hetkellä reilusti perässä siitä, mitä hevosen tarpeista tiedetään. Hyvässä hevosenpidossa pyritään yli minimivaatimusten ja halutaan aidosti kehittyä ja kehittää hevosten oloja siten, että niiden on mahdollista kokea hyvää elämää.
Hevosen hyvinvoinnin kulmakivet
Hevosen hyvinvointi on tiivistetysti kiinni hyvin yksiselitteisistä asioista: lajitoverien seurasta, riittävän tiheästä korsiruokinnasta ympäri vuorokauden sekä mahdollisuudesta liikkua riittävän suuressa tilassa kaikissa askellajeissa. Lisäksi hevosen hyvinvointiin vaikuttaa esimerkiksi kuormituksen määrä ja mahdollisuudet palautumiseen. Kuormituksen määrä rakentuu siitä, kuinka puuttelliset elinolot hevosella on sekä siitä, minkälaisia vaatimuksia hevoseen kohdistuu erityisesti ihmisen osalta. Tehokas palautuminen on mahdollista vain, jos hevonen saa olla ihmisen odotusten ulkopuolella hevonen: siis toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.
Hevonen eroaa monista muista ihmisen läheisistä eläinlajeista, kuten koirasta siten, että sen käyttäytymistarpeet eivät ole käytännössä muuttuneet lainkaan ihmisen rinnalla elämisestä huolimatta. Hevosella on teoriassa syntyessään geeneihin koodattuna luonnossa selviytymiseen vaadittavat käyttäytymismallit, toki niillä selviytyy vain tietyissä olosuhteissa (ei esimerkiksi Suomessa).
Tutkimukset osoittavat perustellusti sen, että lajitoverin seura, alle 4 tunnin ruokavälit sekä riittävä tila eivät ole hevosen hyvinvoinnin kannalta valinnaisia. Mikäli nämä asiat eivät toteudu, hevosella on jonkinasteista pahoinvointia. Hyvinvoinnin tasoon voi pyrkiä vaikuttamaan muilla keinoilla, kuten vähentämällä kuormitusta tai lisäämällä mielihyvän kokemuksia, mutta pitkällä aikavälillä hevonen kärsii yllämainittujen elementtien puutteesta aina jonkin verran.
Kipu ja kärsimys heikentävät hyvinvointia
Terveydentilaan liittyvillä ongelmilla (kipu, kutina, sairaudet) on suuri merkitys hyvinvointiin. Haasteita hevosen terveydentilan arviointiin aiheuttaa se, mikäli kroonista kipua tunnistetaan huonosti, aliarvioidaan kutinan piinallista merkitystä olemiseen sekä lääketieteelliset puutteet (esimerkiksi suppea valikoima kroonisen kivun hoitoon sopivia kipulääkkeitä) hevosen kivun ja sairauksien hoidossa.
Mitä raskaammin hevosta käytetään ihmisen toimesta, sitä todennäköisempää on myös se, että käyttö aiheuttaa tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia ja mahdollista kipua. Myös jalostus on voinut osaltaan lisätä kivun todennäköisyyttä esimerkiksi hevosten kokoa suurentamalla. Hevosalalla on myös ollut tapana käyttää jossain määrin haastavasti käyttäytyviä tai ”pikkuvikaisia” eli jollain tavalla oireilevia tammoja siitokseen. Tulevien sukupolvien terveyttä ajatellen tästä olisi syytä käydä keskustelua.
Kärsimystä hevoselle voi aiheuttaa terveydellisten ongelmien lisäksi väkivaltainen kohtelu. Monet hevosilla käytettävät välineet on suunniteltu siten, että kivun tuottaminen on kuitenkin kohtuullisen helposti mahdollista (raippa, kannukset, kuolaimet). Monia välineitä käytetään hevoselle sensorisesti herkillä ja biologisesti tärkeillä alueilla, jolloin myös henkinen vaikutus epämukavuudella tai kivulla uhkailemalla on hevosen hyvinvointiin suuri.
Hevosiin kohdistuva fyysinen väkivalta on nyt suurennuslasin alla, mutta tärkeää on käydä tulevaisuudessa keskustelua myös henkisen väkivallan merkityksestä hyvinvoinnille. Henkistä väkivaltaa voi olla paitsi rajoittavat elinolot ja tyydyttämättä jääneet käyttäytymistarpeet, myös esimerkiksi hallinnan tunteen ja ennakoitavuuden puute, runsas paineen (positiivinen heikenne) ja paineen poiston (negatiivinen vahviste) käyttö, korkeat odotukset sekä fyysisesti että psyykkisesti ratsastaessa, ajaessa ja maastakäsitellessä sekä vaihtuvat käsittelijät.
Minimivaatimuksista eteenpäin
Hyvän elämän kokemuksesta voi puhua vasta, kun elämä on tarkasteltavan yksilön näkökulmasta mielekästä. Jokainen hevonen haluaa paitsi tyydyttää tarpeitaan ja olla terve (minimivaatimukset), myös kokea hallinnan tunnetta, turvallisuuden tunnetta sekä miellyttäviä tunnekokemuksia jokapäiväisessä elämässään. Hyvinvoiva hevonen kokee kohtuullista kuormitusta kykyihin ja taitoihinsa nähden ja pääsee palautumaan itselle tärkeiden asioiden parissa riittävästi.
Hyvinvoivia hevosia elää onneksi Suomessakin yhä enemmän. Hyvinvoiva hevonen on utelias, eloisa, tasapainoinen ja rauhallinen. Se on sosiaalinen, hyväntuulinen ja käyttäytymiseltään joustava. Hyvinvoiva hevonen on valtaosan päivästä liikkeessä (kävellen), syö ja pureskelee yli 16 tuntia vuorokaudessa, nukkuu noin 4 tuntia vuorokaudessa pieninä pätkinä (myös kyljellään maaten) ja sosialisoi lajitoverien kanssa sekä synkronoituneilla toiminnoilla että suorassa kontaktissa.
Aidosti eettisessä hevostoiminnassa kaikki hevosen kanssa tapahtuva toiminta kestää tarkastelua erilaisten hyvinvoinnin mittarien ja määritelmien valossa. Tätä voi kokeilla itse esimerkiksi Five Domains-mallin avulla. Miten mallin kohdat täyttyvät hevosen elinoloissa, ratsaessa, ajaessa tai esimerkiksi taluttaessa? Miten varustaessa tai hoitotoimenpiteissä?
Kaikissa tilanteissa toteutuva hevosen hyvinvointi voi kuulostaa utopistiselta, mutta se on mahdollista. Se toteutuu jo eri puolilla Suomea niiden ihmisten hevosenpidossa, jotka ovat uskaltaneet katsoa omia virheitään silmiin, hakea uutta tietoa, muuttua, mokata ja kokeilla uudelleen kerta toisensa jälkeen. Näillä ihmisillä voisi olla meille muille tärkeitä oppeja jaettavanaan.
Kirjoitukseni hevosen pidon haasteista vuodelta 2022. Tutustu myös Hevosen kipukäyttäytyminen– verkkoluennon tallenteeseen ja opi tunnistamaan kroonista kipua!
Lähteet:
- Krueger, K., Esch, L., Farmer, K., & Marr, I. (2021). Basic Needs in Horses?—A Literature Review. Animals, 11(6), 1798.doi:10.3390/ani11061798
- Lesimple, C. (2020). Indicators of Horse Welfare: State-of-the-Art. Animals, 10(2), 294.doi:10.3390/ani10020294
- Arena, I., Marliani, G., Sabioni, S., Gabai, G., Bucci, D., & Accorsi, P. A. (2021). Assessment of horses’ welfare: Behavioral, hormonal, and husbandry aspects. Journal of Veterinary Behavior, 41, 82–90.doi:10.1016/j.jveb.2021.01.006
- Lesimple, C., Reverchon-Billot, L., Galloux, P., Stomp, M., Boichot, L., Coste, C., … Hausberger, M. (2020). Free movement: A key for welfare improvement in sport horses? Applied Animal Behaviour Science, 104972.doi:10.1016/j.applanim.2020.104972
- Hampson, B., Morton, J., Mills, P., Trotter, M., Lamb, D., & Pollitt, C. (2010). Monitoring distances travelled by horses using GPS tracking collars. Australian Veterinary Journal, 88(5), 176–181.doi:10.1111/j.1751-0813.2010.00564.x
- Vitale, V., Balocchi, R., Varanini, M., Sgorbini, M., Macerata, A., Sighieri, C., & Baragli, P. (2013). The effects of restriction of movement on the reliability of heart rate variability measurements in the horse (Equus caballus). Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research, 8(5), 400–403.doi:10.1016/j.jveb.2013.02.003
- Baumgartner, M., Boisson, T., Erhard, M. H., & Zeitler-Feicht, M. H. (2020). Common Feeding Practices Pose A Risk to the Welfare of Horses When Kept on Non-Edible Bedding. Animals, 10(3), 411.doi:10.3390/ani10030411
- Hartmann, E., Søndergaard, E., & Keeling, L. J. (2012). Keeping horses in groups: A review. Applied Animal Behaviour Science, 136(2-4), 77–87.doi:10.1016/j.applanim.2011.10
- Mellor, D. J., Beausoleil, N. J., Littlewood, K. E., McLean, A. N., McGreevy, P. D., Jones, B., & Wilkins, C. (2020). The 2020 Five Domains Model: Including Human–Animal Interactions in Assessments of Animal Welfare. Animals, 10(10), 1870.doi:10.3390/ani10101870